Kauden toinen reissu Konnukselle takana. Aamulla mittarin viisari oli asettunut +4 asteeseen ja lisää lämpöä luvattiin. Päivä oli pilvinen ja iltapäivällä rimpsautti muutaman kerran vettäkin. Auringosta ei saanut paljon nauttia, joka näkyi sumarin kuoriutumisen määrissä ja kalatkin olivat passiivisia, eikä noussut pohjan tuntumassa tarjottuun perhoonkaan. Rantauduttiin klo 11 aikaan ja tyyntä oli emänniskall. Hetken tutkailun ja katselemisen jälkeen ei sumarin sumaria näkynyt niskalla, joten päätimme lähteä hetkeksi vetämään. Muutaman salaatin kera jatkoimme Emän ja Pirttikosken saareen. Itse menin Emän alaosaan nättiin virran reunaan katsomaan tilannetta. Ei sumarin sumaria. Huonolta näyttää. Eikun synkät siimat käyttöön ja perhoa uittamaan. Muutaman kerran ehdin heittää, kun näin tuikin virran reunassa.
Nopeasti taktiikan vaihto ja sumari pinturi uimaan, mutta ei riittänyt heittopituus. Kala oli juuri heittoetäisyyden 
ulkopuolella. Taas rannalle vähäksi aikaa tutkailemaan mitä seuraavaksi. Kaverikin tuli Pirttikosken alaosilta takaisin ja hetken turistiin ja päätettii ottaa hiukan hiukopalaa. Eväitä syödessämme toinen kala kävi taas tuikkaamassa lähempänä joten otimme veneen vierestä ja hiukan lähemmäksi. Taas tuikki ja kaveri tarjosi perhoa kalan eteen ja kala kiinni! Hetken väänti ja todella komea harri haavissa. Hetken ihastellessa ja kuvien jälkeen kala takaisin vapauteen.
Istuimme veneessä tovin odottaen toisen kalan uudestaan näyttäytymistä, mutta kala piti visusti suunsa kiinni. Muutaman heiton tarjosin sokkona kalan oletetulle paikalle, mutta ei noussut hakemaan perhoa. Nokka kohti Keihärin saarta josta kalastimme syvänrannan tarkkaan saamatta mitään kontaktia kaloihin. Tämän jälkeen lähdimme vetämään ja makkaran paistoon. Ikäväksemme huomasimme että Emän laavu saaressa ei ollut pienempää polttopuuta (eikä kirvestä) joten makkarat syötiin sinapin kera kylmänä. Tämän jälkeen kävimme tarjoamassa perhoa Koivukosken alaosissa, mutta täältäkään
emme saaneet kalakontakteja kovan yrittämisen jälkeenkään. Sumarin sumariakaan ei näkynyt vedessä surffailemassa. Päätimme lähteä takaisin veneelle. Tilanne katsauksen jälkeen päätimme vetää
vanhat kylmän veden ottipaikat ja siirryimme Emän niskalle vetämään. Koluttuamme edes takaisin tyhjää alkoi päivä olemaan pulkassa. Vene rantaan ja eikun kohti kotia! Todella mukava reissu vaikka ei ollutkaan sumari hätskingit parhaimmillaan. Parin viikon päästä uudestaan ja uusin kujein! Kireitä sumari hätsinkejä blogin lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti