Tulipahan käytyä pitkästä aikaa kalassa! Armeijassa ollessa ei paljoa ole ehtinyt edes kuvitella kalaan lähtemistä. Viimein aika koitti ja luvat varattiin edellisellä viikolla Esalta, joka ilmoitti että kalaa on noussut hyvin viime aikoina. Lippu korkealla kohti viantaa.
Paikan päälle tultiin hyvissä ajoin jolloin Esa odottelikin valmiina. Hetki jutusteltiin ja kamaa ripsakkaan kasaan. Ja eikun kalaan! Ei kauan mennyt kun kummi niiasi komeasti ekan kirren haaviin padon alta laavun edestä. Itse ronkin sillä aikaa tyhjää laavun alapuoliselta kivikolta. Nopea taktiikan vaihto ja padon juureen, muutama heitto ja reilu 1.5kg kirre haavin pohjalle lepäämään. Tästä on hyvä jatkaa! Hetki mietiskeltiin ja nautittiin raikasta ilmaa filtterin läpi. päätin lähteä toiselle puolelle koskea padon juureen kolistelemaan. Hetki piti vääntää ennenkuin sain kirren ottamaan ja n. 1kg kirre haaviin. Nopeasti perho irti ja takaisin uimaan. Kummi oli tällä aikaa ronklannut sillan alta samalta puolen. Itsekkin suunnistin näillä eväin alemmas kalastamaan "lampea" sillan yläpuolelle. Hiljaista piteli aivan alas asti. Muutama tuikku näkyi tolpan juuressa ja ala virrassa, mutta ei hyväksynyt perhoa yrityksistä huolimatta. Muutama muu perhomieskin koskella takoi ja pääsivät ihan hyviin tuloksiin padon juuresta kovan koskan alta ronkkimalla. Meillä piteli hiljaista ja aika kävi vähiin. Kummi onnistui korkkaamaan yhden pienen taimenen keskeltä virran reunasta ja yhden karkuutuksen lähes samoilta jalan sijoilta. Itselle yksi karkuutus "lammen" puolelta virran reunasta. Aivan loppussa onnistuin vielä larvastamaan yhden taimenen laavun alapuolisesta kivikon reunasta.
Vielä tekisi mieli lähteä syksyn pimetessä kalaan, mutta saa odottaa ensi vuoteen kun metsästys kausikin painaa päälle. Kireitä lukijoille!
